Pakkaus pahalainen ja muovikassikysymys

Viime aikoina on Hesarin mielipide-sivuilla kirjoiteltu muovikasseista. Hiljattain keskustelu laajeni koskemaan (muovi)pakkaamista. Esitettiinpä Espoossa viime viikolla myös dokumenttielokuvaa, jonka tekijä oli pyrkinyt totaalikieltäytymään muovista vuoden ajan. Minusta tämä keskustelu oireilee useammasta asiasta. Yksi on varmasti se, että ympäristöasioiden hallinta tuottaa tuskaa ja päänvaivaa. Muovikassi on jokaisen ihmisen ulottuvilla oleva ratkaisun paikka. Peittoaako biohajoava muovipussi kangaskassin? Kannattaako muovipusseja käyttää roskapusseina vai ostaa ohuempia roskapusseja rullassa? Entä miten jälkihyödynnän ruskean paperikassin? Entä valkoisen? Kassikysymyksen jälkeen siirryn pohtimaan kassin sisältöä. Itkujen kevät. Täynnä pakkausmateriaaleja. Ostanko hedelmät muovipussissa vai paperipussissa? Entä pakattu liha? Ostanko ollenkaan?

Eivät nämä kysymykset ole merkitystä vailla. Eivät toki. Nämä voivat parhaimmillaan toimia tärkeinä ajatuksen herättelijöinä. Haluaisin kuitenkin nähdä, että miettisimme välittömien hyödykkeiden takana olevaa kauppakulttuuria. Pakkaukset on suunnitteltu suojelemaan tuotetta kuljetus- ja säilytysketjun ehdoilla. Haluaisimmeko pysähtyä miettimään sitä, miksi jauhelihan pitää säilyä tuoreena viikon verran?  Teollinen tuotantoketju ulottuu omaan jääkaappiin asti ja pakkausten kirjo sen kanssa. Olenko valmis maksamaan hintaa siitä, että haen tuoreen lihan palvelutiskiltä ehkä vain paperiin käärittynä? Haluaisimmeko ehkä palvelutiskejä takaisin myös siksi, että voisimme ratkaista sopivan pakkauskoon ongelman ostopäästöstä tehdessä? Mietinpä vain.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Rakkautta vai anarkiaa

Elokuun alussa uutisoitiin ilmastoleiristä, jonka kansalaisaktivistit olivat pystyttäneet Kingsnorthiin Englantiin suunnitellun uuden hiilivoimalan liepeille. Huoli ja hermostus on sinänsä ymmärrettävää. Britannia on saanut muiden EU-maiden ohella tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä vuoteen 2020 mennessä. Viesti uudesta hiilivoimalasta ei oikein tunnu sopivan kuvioon. Se, mikä kuitenkin itseäni liikutti vähintään yhtä paljon oli osallistujien turhautuneisuus virallisiin vaikutuskanaviin. Muutamat näkivät aivan avoimesti anarkian ainoana mahdollisena toimintamallina. Kyynisyys demokratiaa kohtaan lienee kasvanut Suomessakin. Politiikan tekijöistä on uutisoitu pinnallisesti asioiden jäädessä taka-alalle. Ajattelen kuitenkin, että äänestäminen ja osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon ovat aarteemme. Ilmastoleiriläiset ovat oikeilla jäljillä siinä, että kohta voi olla kipeiden päätösten aika. Ilmastonmuutos ei parane toivomalla ja mainostamalla. Tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Sanojen mittaisia tekoja ja vastuullisuutta kaikilta osapuolilta. Puhtaampaa politiikkaa.

Maailma on kauniin värinen

Eräs bändi laulaa näillä sanoilla. Olen sitä mieltä, että asian laita on pohjimmiltaan juuri näin. Siitä huolimatta, että hukumme uutistulvaan ympäristötuhoista ja luonnonmullistuksista. Siitä huolimatta, että olemme edelleen erittäin riippuvaisia öljystä. Siitä huolimatta, että maailma on poliittisesti haavoittuvaisessa tilassa. Meillä on monia valinnan mahdollisuuksia. Tänään on juuri oikea päivä istuttaa omenapuu. Juuri tänään.