Pakkaus pahalainen ja muovikassikysymys

Viime aikoina on Hesarin mielipide-sivuilla kirjoiteltu muovikasseista. Hiljattain keskustelu laajeni koskemaan (muovi)pakkaamista. Esitettiinpä Espoossa viime viikolla myös dokumenttielokuvaa, jonka tekijä oli pyrkinyt totaalikieltäytymään muovista vuoden ajan. Minusta tämä keskustelu oireilee useammasta asiasta. Yksi on varmasti se, että ympäristöasioiden hallinta tuottaa tuskaa ja päänvaivaa. Muovikassi on jokaisen ihmisen ulottuvilla oleva ratkaisun paikka. Peittoaako biohajoava muovipussi kangaskassin? Kannattaako muovipusseja käyttää roskapusseina vai ostaa ohuempia roskapusseja rullassa? Entä miten jälkihyödynnän ruskean paperikassin? Entä valkoisen? Kassikysymyksen jälkeen siirryn pohtimaan kassin sisältöä. Itkujen kevät. Täynnä pakkausmateriaaleja. Ostanko hedelmät muovipussissa vai paperipussissa? Entä pakattu liha? Ostanko ollenkaan?

Eivät nämä kysymykset ole merkitystä vailla. Eivät toki. Nämä voivat parhaimmillaan toimia tärkeinä ajatuksen herättelijöinä. Haluaisin kuitenkin nähdä, että miettisimme välittömien hyödykkeiden takana olevaa kauppakulttuuria. Pakkaukset on suunnitteltu suojelemaan tuotetta kuljetus- ja säilytysketjun ehdoilla. Haluaisimmeko pysähtyä miettimään sitä, miksi jauhelihan pitää säilyä tuoreena viikon verran?  Teollinen tuotantoketju ulottuu omaan jääkaappiin asti ja pakkausten kirjo sen kanssa. Olenko valmis maksamaan hintaa siitä, että haen tuoreen lihan palvelutiskiltä ehkä vain paperiin käärittynä? Haluaisimmeko ehkä palvelutiskejä takaisin myös siksi, että voisimme ratkaista sopivan pakkauskoon ongelman ostopäästöstä tehdessä? Mietinpä vain.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi