Rajanvetoa ahneuden ja kohtuuden välillä

Jälleen tänään uutisoitu WinCapita-sijoituskerhon tapaus perustuu suurelta osin ihmisessä asuvan ahneuden hyödyntämiseen. Nähdäkseni ympäristöä riistävä taloudenpito perustuu samaan ahneuden valintaan kohtuuden kustannuksella. Ahneus saa valtaa, kunnes siitä koituu kustannuksia. Laskuja, joita emme näe ei ole meille olemassa. Jos näkisimme esimerkiksi ostamiemme tuotteiden todellisen hinnan, johon olisi laskettu mukaan tuotantoon mahdollisesti liittyvä saastuttaminen ja inhimillinen kärsimys, valitsisimme ehkä toisin. Halpa tuote ei olisi enää halpa, koska “muut kustannukset” olisi muutettu rahaksi. Ympäristölle ja hyvinvoinnille koituvat kustannukset pitäisi saada näkyviksi, jotta ihmiset voisivat tehdä avoimuuteen perustuvia päätöksiä. Tämä myös söisi vastuuttoman liiketoiminnan kannattavuutta. Kaikkea ei kuitenkaan voi, eikä pidä, muuttaa rahaksi. On olemassa arvoja kuten ihmisarvo, joille ei ole laskettavissa hintaa. Toisaalta on myös taivuttava siihen, että joskus kestävien arvojen mukaiset ratkaisut maksavat enemmän. Ne on silti tehtävä. Eräs keskeisimmistä kysymyksistä arjessa on mikä on oikein ja kohtuullista. Kollektiivisen ahneuden kanssa pitää olla tarkkana. Se voi viedä perikatoon, siinä missä yksityinenkin.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi