Ei koskaan enää, Anne

Ei koskaan enää. Tämä on ensimmäinen ajatus kun tutustuu lähemmin juutalaisten joukkotuhoon. Vierailin viikonloppuna Amsterdamissa, jossa Anne Frankin perhe piileskeli 1942 lähtien kahden vuoden ajan ja jossa hän kirjoitti kuuluisaa päiväkirjaansa. Anne Frank oli vain yksi miljoonasta, mutta hän antaa tapahtumalle tärkeät kasvot. Järkyttävintä on se, ettei mikään takaa sitä, etteikö kansanmurha voisi toistua. Ja se toistuu pienemmässä mittakaavassa, ympäri maailman. Liikuttavimpia hetkiä museossa oli katsoa video 1960-luvulta, jossa keskitysleiriltä selviytynyt isä Otto Frank kertoi päiväkirjasta. Hän sanoi, että välit tyttäreen olivat läheiset. Silti hän oli yllättynyt päiväkirjan sisältämistä syvällisistä pohdinnoista ja arveli, ettei moni muukaan vanhempi oikeasti tunne lastaan.

Rakkauden vastakohta ei ole sanonnan mukaan ole viha vaan välinpitämättömyys. Se tosiaan on. Siihen meillä ei ole varaa.

Anne Frankin nimeä kantava säätiö ylläpitää museota mutta myös järjestää koulutusta, jotta toteutuisi “ei koskaan enää” www.annefrank.org