“You have to know your enemy to fight it”

This was my original motivation for studying Economics in the radical period of young idealism. I am still idealistic but not without realism. The currently ongoing crisis of capital markets is having its spillovers in real economy. And I’m afraid we have seen only the start of it yet. However, I follow the dialogue of economic ideologies with academic interest. Municipal election together with the global situation seem to have surfaced primitive reaction at both extremes. I refuse to believe this is the crisis of capitalism itself, cause I cannot think of a viable alternative. There is a demand for socially and environmentally responsible capitalism surfacing stronger than ever. Demands on policy making are urging. As long as democracy prevails, policy-makers have power and they have to use it responsibly.

Aikuisten satutunti

Lukiessani lapsilleni iltasatua tulee usein hyvä mieli. Modernit satukirjat Tarinatiikerit, Tatut ja Patut ja Herra Hakkaraisen seikkailut ovat iloista luettavaa. Kirjoittajat ja kuvittajat ovat panneet paristaan ja luovuus suorastaan virtaa kirjojen sivuilta. Miksi aikuisten elämän pitäisi olla tappavan tylsää? Miksi emme osaa kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä kuten lapset? Jotkut onneksi osaavat. Saavat sitten vain änkyrän tai kylähullun maineen. Ei se mitään. Jonkun on pakko kysyä ne kysymykset, joita muut eivät osaa tai kehtaa kysyä. Itsensä on laitettava likoon muutoksen aikaansaamiseksi. Muutos ei ole aina parempaan. Mutta saattaisi usein olla, jos uskaltaisimme kysyä “Miksi näin?”.

Kristityn vastuu luomakunnasta

Mielipidekirjoitus on julkaistu viikolla 41 Sana ja Uusi Tie – lehdissä

“Viime viikkoina on uutisoitu Turussa hiljattain pidetystä kristillisestä ekoseminaarista, jonka järjesti Suomen A Rocha -yhdistys. Haluaisin nostaa esille erään mm. kristillisdemokraattisessa viikkolehdessä uutisoidun näkökohdan. Englantilainen puhujavieras pastori Dave Bookless korosti, että kristityt otetaan vakavasti kun nämä toimivat tosissaan luonnon asialla. Olen tästä asiasta täysin samaa mieltä ja minulla on myös omakohtaista kokemusta. Lähtökohtaisesti kristilliseen uskoon varauksellisesti suhtautuvan ihmisen suhtautuminen kristittyyn henkilöön on muuttunut keskustelun kuluessa kun ensin olemme jo tovin parantaneet maailmaa ja vasta sitten on ilmennyt, että olen tunnustava kristitty. Mielestäni kristityllä on erityinen syy toimia ympäristön hyvinvoinnin kannalta vastuullisesti myös kahdesta muusta syystä.

Ensiksikin, luomakunta on Jumalalle arvokas. Kertoohan nimi “luomakunta” ja “Luoja” jo jotain erityisestä suhteesta. Jumala on luonut kaiken ja asettanut ihmisen vastuuseen teoistaan suhteessa luontoon. Ei ole viljelemistä ilman varjelemista. Arvostus ja vastuullisuus luontoa kohtaan ei ole ihmisiltä pois vaan palvelee hänenkin etuaan. Toiseksi, ympäristön kannalta vahingollinen toiminta on usein ahnetta ja lyhytnäköistä myös muulta kannalta. Oman hyödyn tavoitteleminen toisten kustannuksella, ahneus ja mammonan palvonta on selkeästi kristillisen uskon vastaista toimintaa. Se uhkaa vahingoittaa hengellistä, henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Kristityt ovat liian usein leimanneet ympäristöaatteen joidenkin muiden (ja ettei peräti lähinnä ei-kristillisten piirien) hankkeeksi. Juureva perinteinen uskontulkinta ei ole ristiriitainen ympäristön kannalta vastuullisen toiminnan kanssa. Toisaalta olemme ehkä liiaksi antaneet myös vallitsevien materialististen arvojen vaikuttaa myös omassa elämässämme. Vielä on kuitenkin mahdollisuus valita toisin. Kestävän kehityksen edistäminen kestävältä arvopohjalta on nähdäkseni kristityn etuoikeus ja velvollisuus.”

Laura Peuhkuri, Helsinki