Osittaisoptimoinnin kipua energiaverotuksessa

Voi tuska! Ei voi oikein muuta todeta kun on seurannut energiapoliittista farssia viime viikkoina. Tarkoitus oli jalo – vähentää hiilidioksidipäästöjä ja pyrkiä energian kotimaisuusasteen nostamiseen kaikkine hyvine lisukkeineen. Mutta jotain taisi kuitenkin jäädä hyvien ajatusten jalkoihin ja lapsi valahtaa näin ollen pesuveden mukana: kokonaisuuden järkevyys ja uuden järjestelmän tuottama lopputulema. Energia-asiat ovat eittämättä vaikeita ja, koska ne koskettavat jokaista, jokaisella on niistä myös mielipide. Energia on myös iso ja varma bisnes, joka on erittäin houkutteleva poliittisen mestaroinnin kohde. Jos taas on tietoisesti annettu raippaa maakaasulle turpeen kustannuksella, kyseessä on pahemman laatuinen soppa. Symbolinen vero ei siinä tapauksessa kovin vakuuta. Palaamme asiaan.

Tukiopetusmarkkina avautumassa

Päivän lehti kertoo, että pääkaupunkiseudulla saa maksua vastaan tukiopetusta. Entä sitten? Kyseessä on yritys, joka on palkannut listoilleen peruskoulusta kuntien palkkalistoilla olevia opettajia terävimmästä kärjestä. Valtiosihteeri Misukka sitten kokoomuksesta vetoaa vanhempiin, ettei nyt aivan kauheasti alettaisi kaupallisiin palveluihin sortumaan. Miksikö otin tämän asian puheeksi? Mielestäni kyseessä on taas yksi osoitus siitä, kuinka pihalla maailmanmenosta voi olla. Kun on olemassa kysyntää palvelulle, tarjontaa työntekijöistä ja liiketoimintaidea yrittäjälle, mikä on valtio on siihen puuttumaan?

Koulun tukiopetuksen järjestäminen on valtion asia, yksityisen ei. Jos tukiopetusta saa lisää pienellä valtion lisäavustuksella olkoon niin. Samassa lehtiartikkelissa mietitään kotitalousvähennyksen ulottamista tukiopetuksen ostoon. Se onkin sitten ihan toinen juttu. Ei kai uuden kotimaisen palveluliiketoiminnan synnyttäminen voi sinällään haitallista olla. Eri asia on sitten se, jos tukiopetusbisnes uhkaa opettajien jaksamista julkisesti palkatussa päivätyössään. Yksilön vastuulla on arvioida miten aikansa ja voimansa jakaa.