Ketä kansanedustajaa edustaa? Kuka on se kansa?

Tämän päivän lehdestä saimme lukea, että mm. vaalirahoitusasioita selvitellyt Tarasti pitää median ylläpitämää keskustelua poliitikkojen sidonnaisuuksista ylimitoitettuna. Edustukselliseen demokratiaan kuuluvat olennaisena osana sidonnaisuudet. No niin. Ajatukset saavat vastakaikua ainakin minussa. Ongelmahan ei ole siinä, että rahaa sai vaan siinä että ei kerrottu keneltä se tuli. Tästähän homma lähti vyörymään aikoinaan ensimmäisten KMS-paljastusten kautta. Pitää tajuta jäävätä itsensä silloin kun on jäävi. Ei lisättävää.

Pitkän tähtäimen suunnitelma

Sattui silmiini Seth Godinin blogi ja päivän sana “Valitse pitkän aikavälin paras, uhraten lyhyen aikavälin hyöty” (choose the long-term, sacrificing the short). Mielessäni huokaan: miten hyvin olisivatkaan asiat jos näin toimittaisiin kautta linjan. Tämä on eräs vastuullisen politiikan kipupisteistä. Pitkän aikavälin hyvää ajatellen ei ansaita irtopisteitä. Neljän vuoden vaalisyklillä ei synny mitään pysyvää.

Kristillisdemokraatit ovat saaneet runsaasti lunta tupaan mm. alkoholipolitiikastaan. Mutta olen siitä ylpeä, että puolue on jaksanut olla johdonmukainen ja ajan myötä muutkin ovat tunnustaneet ajattelun järkevyyden, kuten taannoisessa alkoholiverotuksen veivaamisessakin kävi. Jos suostuisi heti katsomaan pidemmälle ja ennaltaehkäisemään ilmeisiä ongelmia, siitä voisi vaan koitua paljon hyvää mm. vältetyn inhimillisen kärsimyksen ja taloudellisen säästön muodossa.