Jylhien järvien loiskintaa

Aamun uutispommeja oli ehdotus Suomen Ympäristökeskuksen siirtämisestä Kainuuseen. Kieltämättä ensimmäinen ajatus oli, että nyt tehdään taas väkisin ns. aluepolitiikkaa. Usean sadan ympäristöasiantuntijan siirtämisessä satojen kilometrien päähän sisämaahan kun ei juuri ollut päätä eikä häntää. Onneksi ympäristöministeri korjasi tuoreeltaan, että ympäristöhallinto on jo nykyisellään hyvin hajautettua. Väkiluvun suhteessa jopa maakuntien eduksi. Tärkeää on myös huomioida siirtämisen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Kotimaan lentojen lisääntyminen ja mahdollisesti kakkoskodin perustaminen Kainuuseen tuskin ovat niitä asioita, joihin ehdotuksella oltaisiin tietoisesti pyritty.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Rajanvetoa ahneuden ja kohtuuden välillä

Jälleen tänään uutisoitu WinCapita-sijoituskerhon tapaus perustuu suurelta osin ihmisessä asuvan ahneuden hyödyntämiseen. Nähdäkseni ympäristöä riistävä taloudenpito perustuu samaan ahneuden valintaan kohtuuden kustannuksella. Ahneus saa valtaa, kunnes siitä koituu kustannuksia. Laskuja, joita emme näe ei ole meille olemassa. Jos näkisimme esimerkiksi ostamiemme tuotteiden todellisen hinnan, johon olisi laskettu mukaan tuotantoon mahdollisesti liittyvä saastuttaminen ja inhimillinen kärsimys, valitsisimme ehkä toisin. Halpa tuote ei olisi enää halpa, koska “muut kustannukset” olisi muutettu rahaksi. Ympäristölle ja hyvinvoinnille koituvat kustannukset pitäisi saada näkyviksi, jotta ihmiset voisivat tehdä avoimuuteen perustuvia päätöksiä. Tämä myös söisi vastuuttoman liiketoiminnan kannattavuutta. Kaikkea ei kuitenkaan voi, eikä pidä, muuttaa rahaksi. On olemassa arvoja kuten ihmisarvo, joille ei ole laskettavissa hintaa. Toisaalta on myös taivuttava siihen, että joskus kestävien arvojen mukaiset ratkaisut maksavat enemmän. Ne on silti tehtävä. Eräs keskeisimmistä kysymyksistä arjessa on mikä on oikein ja kohtuullista. Kollektiivisen ahneuden kanssa pitää olla tarkkana. Se voi viedä perikatoon, siinä missä yksityinenkin.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Porkkanoita takapihalleni, kiitos!

Olin eilen Haagan markkinoilla Kristillisdemokraattien teltalla. Paikalla oli edustus lähes kaikilta puolueilta. Sää suosi ja ihmiset olivat hyväntuulisia. Tiedän seutukunnalla itse asuneena, että haagalaiset ovat alueuskollista väkeä ja välittävät omasta asuinalueestaan myös käytännön tasolla. Se on kannatettava asenne ja omiaan pitämään aluetta elävänä sekä tukemaan paikallisia palveluita. Ajatuksissani tämä yhdistyi parin viime aikoina keskustelun alla olleen uuden sukupolven kansanliikkeen lähestymistapaan, joista haluan muutaman ajatuksen kanssasi jakaa.

Kunnallispolitiikkaan, kaupunginosiin ja lähiöihin tosiaan tarvitaan kyllä-minun-takapihalleni (YIMBY) tai tervetuloa-minun-takapihalleni (WIMBY) ajattelua. Mitäkö se tarkoittaisi? Sitä, että alkaisimme unelmoida, kehittää ja toteuttaa sellaista lähiympäristöä ja kaupunkia, joka tukee hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Ihmisen – lapsen ja vanhuksen – kokoista kaupunkia. Sellaista paikkaa, jossa itse haluamme elää ja toimia. Toinen hiljattain esillä ollut positiivinen kansanliike on ollut ns. carrotmob, joka toi Suomeen think-tank Demos ry. Liike sai täällä nimen porkkanamafia. Se tähtää siihen, että järjestetään yhteiskuntavastuullisia yrityksiä kohtaan “kannustuskampanjoita” (käänteinen versio on ostoboikotista). Saman voisi soveltaa myös julkiselle puolelle: julkisissa hankinnoissa tulisi suosia vastuullisia toimijoita olipa sitten kyseessä esimerkiksi ympäristöasioiden hoito tai henkilöstöpolitiikka. Valittaminen on aika helppoa. Vaikeampaa, mutta monin verran antoisampaa, on pyrkiä kehittämään ja toteuttamaan rakentavia ratkaisuja. Haluaisin rohkaista miettimään, miten voisimme tehdä ympäristöstämme vielä paremman.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Lehden lukemisen ympäristövaikutuksia

Tänään uutisoitiin Ruotsissa Tukholman teknillisessä korkeakoulussa (KTH) tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan Keski-Euroopassa verkkolehden lukeminen puolen tunnin ajan on ympäristön kannalta haitallisempaa kuin perinteisen, paperisen sanomalehden. Ruotsissa asetelma oli pienellä erolla päinvastainen (oletettavasti paperimassan laadusta johtuen). Vertailussa oli mukana myös e-lehti, jonka päästöt jäivät vähäisimmiksi. Kyseessä on tietenkin suuntaa antava selvitys, mutta haluaisin nostaa esiin muutaman asian: tietotekniikka on kaukana päästöttömästä ja varsinkin laitteiden energiankulutus on kasvava ongelma (vaikka yksikkökulutus laskisi), elektroniikkaromun kierrätykseen tulee panostaa jatkossakin sekä myös elektronisten laitteiden tuotannon ympäristövaikutuksiin, ja paperinen sanomalehti on tosiaan edelleen varsin kilpailukykyinen ratkaisu. Perheemme teki digiaikaan siirryttäessä päätökseen lopettaa television katselu tyystin. Tämä on toiminut mainiosti, mutta päivälehti tulee luettua kannesta kanteen. Ekotekoni on kantaa se paperinkeräysastiaan ja lukea naistenlehdet pääosin kampaajalla.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Kaupunki kaivamassa maata keskustakirjaston alta?

Johan oli uutinen kun aamulla lehden avasi, että Senaatti-kiinteistöt kaavailee ns. keskustakirjaston tontin myymistä Töölönlahdelta. Keskustakirjastohanke on ollut vireillä jo ainakin koko 2000-luvun. Pasilan pääkirjaston tilat ovat pienet ja vähän sivussa, joten Helsingin kaupunki on suunnitellut uutta pääkirjastoa ja tietoyhteiskuntakeskusta musiikkitalon liepeille. Kaupunginjohtaja Pajusen vastine valtion kiinteistöpuolelle oli asiallinen: ei tule hötkyillä. Mielestäni sijainti on aivan loistava keskustakirjastolle ja takuuvarmasti siitä hyötyisivät myös ei-helsinkiläisetkin, kun esimerkiksi junaa odotellessa voisivat vierailla “luovuusklusterin” olohuoneessa. Kirjastoon kiteytyy moni varsinkin tällä hetkellä arvostettu asia: sen käyttö on ilmaista (tai lähes ilmaista), palveluita löytyy vauvasta vaariin, ja yhteiskäyttö ja kierrätys kuuluvat jo perustoimintamalliin. Kirjastolaitos ylläpitää sivistystä monessa mielessä. Sellaisesta on tässä maailmantilanteessa pidettävä kynsin hampain kiinni. Valtiolla on totisesti varaa tukea keskustakirjastoa sen sijaan, että rahastaisi lyhytnäköisesti kyseisellä tontilla.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Ihmisen kokoinen kaupunki

Tehokkuuden nimissä on ollut viime vuosina suuntausta palveluyksiköiden koon kasvattamiseen. Suomeksi sanottuna on lakkautettu lähikouluja, päiväkoteja, terveysasemia ja siirretty toimintaa esimerkiksi viereiseen kaupunginosaan. Pidän tärkeänä sitä, että ihmiset saavat peruspalvelunsa läheltä. Keskittämiskehityksestä kärsivät varsinkin lapset ja vanhukset. Päätöksiä ei siis saisi tehdä kovin hätäisesti vaan pysähtyä miettimään, olisiko varaa säästää esimerkiksi uudistamalla toimintamallia sen sijaan että lakkautetaan koko yksikkö. Pelkään pahoin, että esim. päiväkotien ja koulujen lakkauttamisuhka karkoittaa osaltaan asiakkaita, joiden tyytyäisyys ja helsinkiläisyys takaisi palveluiden pysymisen.

Mitä tulee yksityisen sektorin palveluihin…Pankkien suhteen olemme jo alistuneet siihen, ettei niitä riitä joka lähiöön. Ruoka pitää kuitenkin vielä hakea kaupasta ja kannustaisin itse kutakin miettimään, voisiko esimerkiksi keskittää ostoksiaan enemmän lähikauppaan. Meillä on paha tapa ulkoistaa yhteiskuntarakenteen ja talouden muutokset mystisille “markkinavoimille”, jotka toimivat puheissa kuin henkilöt ikään. Todellisuudessa kun katsot peiliin, näet siellä markkinavoiman! Jalat kulkemaan siihen suuntaan, mitä haluat kannattaa. Itselläkin on tämä koulu vielä vähän vaiheessa. Kaupunki voi kasvaa takaisin ihmisen kokoiseksi.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Pakkaus pahalainen ja muovikassikysymys

Viime aikoina on Hesarin mielipide-sivuilla kirjoiteltu muovikasseista. Hiljattain keskustelu laajeni koskemaan (muovi)pakkaamista. Esitettiinpä Espoossa viime viikolla myös dokumenttielokuvaa, jonka tekijä oli pyrkinyt totaalikieltäytymään muovista vuoden ajan. Minusta tämä keskustelu oireilee useammasta asiasta. Yksi on varmasti se, että ympäristöasioiden hallinta tuottaa tuskaa ja päänvaivaa. Muovikassi on jokaisen ihmisen ulottuvilla oleva ratkaisun paikka. Peittoaako biohajoava muovipussi kangaskassin? Kannattaako muovipusseja käyttää roskapusseina vai ostaa ohuempia roskapusseja rullassa? Entä miten jälkihyödynnän ruskean paperikassin? Entä valkoisen? Kassikysymyksen jälkeen siirryn pohtimaan kassin sisältöä. Itkujen kevät. Täynnä pakkausmateriaaleja. Ostanko hedelmät muovipussissa vai paperipussissa? Entä pakattu liha? Ostanko ollenkaan?

Eivät nämä kysymykset ole merkitystä vailla. Eivät toki. Nämä voivat parhaimmillaan toimia tärkeinä ajatuksen herättelijöinä. Haluaisin kuitenkin nähdä, että miettisimme välittömien hyödykkeiden takana olevaa kauppakulttuuria. Pakkaukset on suunnitteltu suojelemaan tuotetta kuljetus- ja säilytysketjun ehdoilla. Haluaisimmeko pysähtyä miettimään sitä, miksi jauhelihan pitää säilyä tuoreena viikon verran?  Teollinen tuotantoketju ulottuu omaan jääkaappiin asti ja pakkausten kirjo sen kanssa. Olenko valmis maksamaan hintaa siitä, että haen tuoreen lihan palvelutiskiltä ehkä vain paperiin käärittynä? Haluaisimmeko ehkä palvelutiskejä takaisin myös siksi, että voisimme ratkaista sopivan pakkauskoon ongelman ostopäästöstä tehdessä? Mietinpä vain.

Tutustu myös vaalisivustooni osoitteessa www.peuhkuri.fi

Rakkautta vai anarkiaa

Elokuun alussa uutisoitiin ilmastoleiristä, jonka kansalaisaktivistit olivat pystyttäneet Kingsnorthiin Englantiin suunnitellun uuden hiilivoimalan liepeille. Huoli ja hermostus on sinänsä ymmärrettävää. Britannia on saanut muiden EU-maiden ohella tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä vuoteen 2020 mennessä. Viesti uudesta hiilivoimalasta ei oikein tunnu sopivan kuvioon. Se, mikä kuitenkin itseäni liikutti vähintään yhtä paljon oli osallistujien turhautuneisuus virallisiin vaikutuskanaviin. Muutamat näkivät aivan avoimesti anarkian ainoana mahdollisena toimintamallina. Kyynisyys demokratiaa kohtaan lienee kasvanut Suomessakin. Politiikan tekijöistä on uutisoitu pinnallisesti asioiden jäädessä taka-alalle. Ajattelen kuitenkin, että äänestäminen ja osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon ovat aarteemme. Ilmastoleiriläiset ovat oikeilla jäljillä siinä, että kohta voi olla kipeiden päätösten aika. Ilmastonmuutos ei parane toivomalla ja mainostamalla. Tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Sanojen mittaisia tekoja ja vastuullisuutta kaikilta osapuolilta. Puhtaampaa politiikkaa.

Maailma on kauniin värinen

Eräs bändi laulaa näillä sanoilla. Olen sitä mieltä, että asian laita on pohjimmiltaan juuri näin. Siitä huolimatta, että hukumme uutistulvaan ympäristötuhoista ja luonnonmullistuksista. Siitä huolimatta, että olemme edelleen erittäin riippuvaisia öljystä. Siitä huolimatta, että maailma on poliittisesti haavoittuvaisessa tilassa. Meillä on monia valinnan mahdollisuuksia. Tänään on juuri oikea päivä istuttaa omenapuu. Juuri tänään.